Korjaamisen vaihtoehdot

Kosteus- ja mikrobivaurioiden sekä huonosta sisäilmanlaadusta kärsivien rakennusten korjaamiseen on useita vaihtoehtoja. Harvoin rakennuksen purkaminen on ongelmatilanteessa järkevin vaihtoehto, mutta toisiaan se voi olla varteenotettava suunnitelma. Taloudellisesti korjaustoimia ei kannata ylimitoittaa ongelmiin nähden, mutta ongelmia ei voida myöskään jättää korjaamatta. Tämän tasapainon löytäminen vaatii asiantuntijatyötä ja riittävät lähtötiedot korjaushankkeen suunnittelulle.

Korjaushankkeiden valmisteluvaiheessa nämä erilaiset vaihtoehdot on hyvä käydä läpi. Korjauksen perusteellisuuden kasvaessa, myös korjauskustannukset kasvavat. Perusteellisuus myös yleisesti laskee hankkeeseen liittyviä riskejä. Kevyinkin korjausvaihtoehto voi kuitenkin ratkaista ongelman vuosikymmeniksi eteenpäin. Korjausten keskeinen tavoite on poistaa terveyshaitta. Tämä voidaan tehdä poistamalla terveyshaitan aiheuttaja tai estää haittavaikutuksen leviäminen sisäilmaan.

Osana korjaussuunnittelua on tarpeen määrittää ne laadunvalvonnan toimenpiteet, joilla varmistetaan, että korjaushanke onnistuu. Liian usein törmätään tilanteeseen, jossa on suoritettu perusteellinen korjaushanke, mutta laadunvalvonnan unohtamisen myötä tehdään yksinkertaisia virheitä ja pilataan sillä lopputulos. Hyvää lopputulosta ei voida varmistaa yksistään korjaustavan valinnalla: on se sitten perusteellinen tai kevyt toimenpide.

Kuntotutkimuksen, korjaussuunnittelun ja laadunvalvonnan yhteenlaskettu kustannusosuus koko korjaushankkeesta on tyypillisesti pieni, usein vain 5-15 %. Tästä pienestä osuudesta säästäminen ei säästä hankkeen kokonaiskustannuksesta. Varsinaisessa korjaustyössä laatu yleisesti maksaa ja vaikka säästömahdollisuus on suuri, on pidemmällä tähtäimellä usein parempi valita laadukas lopputulos.